En ole vähään aikaan kirjoittanut blogiin, enkä kyllä liioin marittanutkaan. Järjestelymaraton alkoi tammikuussa, ja nyt eletään toukokuuta. Alussa puhkuin intoa karsia ja järjestää, saada kotini ongelmakohdat ratkaistua ja arjen sujumaan. Mutta sitä mukaa, kun olen marittanut kaikkein pahimpia ongelmakohtia pois, on into laskenut. Motivaatiota on vaikea löytää, kun tuntuu, että ei tässä kodissa ihan NIIN kamalan pielessä asiat olekaan. Vaikka todellisuudessa työsarkaa riittäisi vielä vaikka kuinka.
Kondo sanoo, että koko koti pitää marittaa kerralla. No, eipä ole aikaa eikä intoa sellaiseen. Muutenkin tuntuu että olen melko hakoteillä Kondon oppien suhteen. Ilotarkastuksen tekemisestä ei ole mitään hajua, kun sitä ei vaan saa toimimaan omassa päässä. Ja on vaikea enää löytää selkeitä tavararyhmiä karsimisprosessin alle, kun tärkeimmät ryhmät on jo läpikäyty, ja kaikki muu on epämääräistä sekalaisten tavaroiden kaaosta.
Mutta jotain sentään olen saanut aikaan! Olen vuokrannut taas kirppispöydän, ja jopa saanut tavaraa menemään kaupaksi siellä. Esimerkiksi keittiöstä karsimani sekalaiset käyttöesineet menevät nähtävästi hyvin kaupaksi kirppiksellä. Mukit ja kahvikuppiastiastot sen sijaan eivät kelpaa kenellekään. Ilahduttavasti myös ikivanhoja juhlamekkojani, joita olen säilänyt tyhjänpanttina kaapissani vuosikausia, olen nyt saanut kirppiksellä myytyä. Ihmeen hyvin kelpaavat, vaikka ovat omatekoisia ja todellakin vanhoja. Yksi oli jopa 90-luvulta, ja niinpä vaan sillekin löytyi uusi koti.
Maritusprojekti jatkuu, kunhan saan revittyä jostain innostusta siihen. Pöytäliinat, verhot, lakanat ym. odottavat jo ankaraa karsintaa.
