17.3.2017

Mistä kaikki alkoi? Kurkistus vuosien taakse

Olen viime aikoina, etenkin Ilana Aallon Paikka kaikelle -teoksen lukemisen jälkeen pohdiskellut monelta kantilta tavarasuhdettani. Aalto mainitsi taannoin blogitekstissään Packing party -konseptin, jossa kodin tavarat pakataan muuttolaatikoihin, joista otetaan tavaraa käyttöön sitä mukaa kun tarvitaan, ja loput poistetaan. Tämän maininnan luettuani mieleeni tuli muuttolaatikkoihin liittyvä muisto 4,5 vuoden takaa. Luulenpa, että tämänhetkinen innostukseni tavaroista eroon pääsemistä kohtaan juontaa juurensa siihen, mitä tuolloin tapahtui.

Silloin siis pakkasin muuttolaatikoita, koska jouduimme muuttamaan talonrakennusprojektin viimeisten kuukausien ajaksi väliaikaiseen asuntoon. Koska se oli todella pieni ja ahdas, ja koska tarvitsimme sitä vain neljä kuukautta, ei minulla ollut tarvetta eikä mahdollisuutta ottaa siellä käyttöön kaikkia tavaroitani. Pakkasin ne muuttolaatikoihin, jotka kategorisoin kolmeen ryhmään: A-laatikoissa oli tavarat, joita uskoin varmasti tarvitsevani väliaikaisasunnossa. B-laatikoissa oli "tarvitsen ehkä" -tavarat, ja C-laatikoissa "en tarvitse". Laatikoita kertyi aivan käsittämätön määrä. Tungin niitä väliaikaisasunnon häkkivaraston täyteen, samoin makuuhuoneen yhden seinän lattiasta kattoon. Kymmeniä laatikkoja.

Tuossa tilanteessa ryhdyin ensimmäistä kertaa kyseenalaistamaan tavarapaljouttani. Etenkin B- ja C-laatikoiden suuri määrä mietitytti: jos omistan näin paljon tavaraa, jota en tarvitse neljän kuukauden väliakaisasumisen aikana, niin tarvitsenko näitä koskaan? Mutta siihen aikaan en osannut hankkiutua tavaroista eroon, ellei siihen ollut kyllin painavat perusteet (kuten että tavara oli rikki). Suurin osa tavaroista jäi haltuuni ainostaan siitä syystä että "tämä on käyttökelpoinen" tai "saatan tarvia tätä joskus". Elin tuon laatikkovuoren vankina, koska minulla oli joku järjetön "velvollisuus" säilyttää tavaroita, joita olin tullut hankkineeksi.

Muisto vuosien takaa: muuttolaatikoiden vuori uudessa kodissa (välaikaisasunnosta pois muuton jälkeen).


Niistä pahvilaatikoista alkoi tavaraähkyni. Kun muutin uuteen talooni ja kannoin ne kymmenet laatikot sinne, alkoi tavarapaljous todella ahdistaa. Siitäkin huolimatta, että uudessa kodissa oli paljon neliöitä ja säilytystilaa kaikille niille tavaroille. Ryhdyin pikkuhiljaa hankkiutumaan tavaroista eroon ja huomasin saavani iloa siitä, kun sain jotakin lähtemään jollakin tyydyttävällä tavalla - etenkin silloin, jos sain jotain myytyä. Mutta karsimistaitoni olivat todella alkeellisella tasolla, ja karsimistoimenpiteistä huolimatta en saanut tavarapaljouteen ratkaisua. Uusien tavaroiden kertyminen jatkui edelleen, ja ennen pitkää huomasin, että edes kymmenien lisäneliöiden ja suurten varastotilojen hankkiminen eivät olleet auttaneet mitään. Ne kaikki täyttyivät vuosien mittaan.

2 kommenttia:

  1. Hei! En ole saanut aikaiseksi lukea KonMarin kirjoja, mutta olen vuosien varrella näköjään marittanut tietämättäni. Oli mukava lukea sinun marituksestasi!
    Ja tämä puolipitoisten vaatteiden ongelma on kodissani edelleen ajankohtainen:(
    Kaikkea ei ehkä tarvitse kerralla saada järjestykseen vaan juuri niinkuin kirjoitit että ensin menevät paikoilleen hammasharjat, sitten jo kengät, päivän lehdet jne.
    Jatketaan maritusta edelleen! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista! Pikkuhiljaa projekti etenee, ei kiirettä mihinkään :)

      Poista