Keittiö, osa 1: keittiövälineitä ja teenjuojan iloa

Keittiöni on surkuhupaisa malliesimerkki siitä, ettei säilytystilan lisääminen poista tavaratulvaa. Kun suunnittelin taloani neljä vuotta sitten, nokkelana naisena mitoitin sen keittiöön puolitoista kertaa enemmän säilytystilaa vanhaan keittiööni nähden. Edellisen kodin keittiön kaapit nimittäin pursuilivat täysinä, eli totesin säilytystilaa olevan liian vähän, ja lisätilan hankkimisen olevan tähän autuas ratkaisu. (Väärin. Nyt tajuan, että vika on tavaramäärässä eikä tilanpuutteessa). Kuinkas kävikään? Neljä vuotta tilavassa keittiössäni eleltyäni olen jälleen lähtöpisteessä: kaapit pursuavat täysinä.

Olen nyt viime päivinä marittanut keittiötäni oikein urakalla. Täytyy sanoa, että tämä touhu on erityisen palkitsevaa juuri keittiössä. On riemastuttavaa nähdä, miten kaappeihin tulee väljyyttä. Ja miten paljon iloa tuottaa uusi kaunis järjestys. Keittiön estetiikka auttaa minua löytämään motivaatiota ruuanlaittoon, mitä todella tarvitsen, koska kotoa käsin töitä tekevänä yrittäjänä joudun kokkaamaan joka päivä ruokani itse.

Keittiöaiheisia kirjoituksia tulee vielä tämänkin jälkeen, mutta tässä pientä esimakua.

Keittiövälineet ja astiat

 

Keittiövälineet kahdessa korissa: valkoinen korillinen jää, sininen korillinen lähtee. Yllättävän paljon lähti.

Ryhdyin marittamaan keittiötä tavararyhmittäin. Keräsin ensimmäisenä kaikki mahdolliset pienehköt keittiövälineet, kuten vispilät ja paistinlastat, tölkinavaajat ja leikkuuveitset keoksi pöydälle. Kävimme ne mieheni kanssa yhdessä läpi ja olimme ilahduttavan yksimielisiä poistojen suhteen. Tosin emme oikein osanneet tällaisten arkisten käyttöesineiden kohdalla kysyä, tuottaako tämä iloa, vaan mietimme, mitä oikeasti tarvitsemme ja käytämme. Joidenkin kohdalla huomasin hyödyntäväni KonMaria toteamalla, että tämä nyt ei ainakaan tuota iloa (jokin eaine, joka on osoittautunut epämukavaksi käytettävyydeltään). Tavaroista ehkä noin 40 % sai häädön. Joukossa oli paljon jo käyttöikänsä loppuun tullutta roskikseen kuuluvaa tavaraa. Loput vien joko kirppikselle tai kierrätyskeskukseen. 

Vähän siistimpää tuli kun karsi. Ainakin väljempää.

 

Keittiössäni on kaksi yläkulmakaappia, joiden kulmauksien katvealueet ovat toimineet kaikenlaisten vähemmän mieluisien astioiden säilytyspaikkoina. Tällaiset tavarat saivat lähtötuomion. Taas tulin huomanneeksi, miten olen koko ikäni (ennen KonMarin lukemista) velvollisuudentuntoisesti säilyttänyt kaiken käyttökelpoisen. Ja astiat, joita ei edes käytä, eivät taatusti koskaan kulu loppuun, että niistä olisi lupa vihdoin hankkiutua eroon. No, nyt sentään tajuan (ja kuinka tyhmäksi tunnenkaan itseni, kun en ole ennen tajunnut) ettei minulla ole velvollisuutta säilyttää yhtään mitään. Ei edes lahjaksi saatuja. 

Toisaalta on ilo huomata, miten yhdeksän vuotta sitten häälahjaksi saatu Pentikin astiasto yhä edelleenkin tuottaa iloa ja hyötyä jokaisena päivänä. Nämä astiat saavat jäädä ja palvella vielä pitkään. Myös erittäin sekalainen mukikokoelmani (on mm. matkamuistomukeja, jokunen muumimuki ja vaikka mitä muutakin) on iloa tuottavassa hyötykäytössä koko ajan, enkä aio yhdellekään niistä antaa lähtökäskyä.

Teevalikoima uuteen järjestykseen

Teen juominen on minulle arjen iloa, varsinkin kun en juo kahvia. Siispä päätin, että teet ovat ansainneet paraatipaikan keittiöstäni. Niiden todella sekainen järjestys on ollut keittiöni murheenkryyni jo kauan, enkä haluaisi moisen harmin latistavan teen nauttimisen iloa. Sikin sokin korissa olevat irtoteepussit saivat lähteä, ja niiden sisältö siirtyi näkyvälle paikalle vitriiniin lasipurkkeihin.  Sopivien purkkien löytäminen vei hieman aikaa - halusin nimenomaan 3 dl kokoisia, koska sen verran yleensä on yhdessä täydessä teelehtipussissa. Haluan pussin sisällön mahtuvan kerralla purkkiin, ettei pussin jämää tarvitse jäädä säilyttelemään missään.

Teepurkit on nimikoitu liitutaulutarroilla ja liidulla. Niin teksti on helppo vaihtaa tarvittaessa.

Epämääräiset pussit vaihtuivat lasipurkeiksi. Jotka pääsivät väljään järjestykseen vitriiniin. Tätä hyllyä ei tarvitsekaan sulloa täyteen. Teen annostelua varten otin hyötykäyttöön lahjaksi saadun hopealusikan. Muuten ei minulla ole ns. pöytähopealle käyttöä.

Purkin pohjassa lukee parasta ennen - päiväys.

Annosteepusseille on myös oma hyllynsä vitriinissä.