Puolipitoiset vaatteet ovat olleet minulle ongelma iät ja ajat. Missä ihmeessä niitä säilytetään? Olen aina kaipaillut kätevää paikkaa, johon ne voi vaivatta illalla nakata läjään ja sieltä aamulla pukea ne päälle. Mutta aina kun olen sellaisen paikan määritellyt (joskus se oli sängynaluslaatikko, joskus kodinhoitohuoneen senkin hylly, joskus vaatekaapin tietty hylly jne.) niin käytännön toteutus on jäänyt puolitiehen. Jotenkin en vaan ole saanut aikaiseksi huolehtia siitä, että puolipitoiset vaatteet nakattaisiin niille määrättyyn paikkaan. Sen sijaan olen nakellut niitä milloin minnekin. Minkä seurauksena niitä on lojunut ympäri kotia, sohvilla, tasoilla, lattioilla, joka puolella. Jolloin en ole enää pysynyt kärryillä siitä, että missä minun vaatteeni ovat. Yleensä hukassa. Aamulla ei tee mieli etsiä päällepantavaa sieltä jostain hukasta, vaan on mukavampi ottaa kaapista puhtaat. Jotka lisäävät puolipitoisten vaatteiden määrää ympäri kotiani. Hukun niihin.
KonMarin luettuani oivalsin, että ongelman ydin on nimenomaan siinä, että vaatteet nakataan johonkin epämääräiseen läjään. Että suhtaudun puolipitoisiin vaatteisiin niin puolihuolimattomalla asenteella, etteivät ne ole edes viikkaamista ansainneet. Ja ratkaisun avain on siinä, että haluan ottaa mielummin kaapista siististi viikatun vaatteen kuin jossain lattialla lojuvan.
Ratkaisu, jonka otin käyttöön pari viikkoa sitten ja joka on koko ajan toiminut täydellisesti, on tämä: ei ole puolipitoisia vaatteita. On vain likaisia ja puhtaita vaatteita. Likaisten paikka on pesukori, ja puhtaiden paikka on se lipasto, missä nykyään säilytän puhtaita vaatteitani. Jos puolipitoinen vaate on niin puhdas, että sen viitsii vielä pukea päälle, niin se on kyllin puhdas oleskelemaan puhtaiden vaatteiden joukossa, omalla paikallaan. Miksihän olen ennen ajatellut, että on liian työlästä viikata puolipitoiset vaatteet joka ilta? Niiden viikkaaminen todellisuudessa vähentää työmäärää. Kun en joudu enää siivoilemaan epämääräisiä vaateröykkiöitä ympäri kotia, enkä käyttämään aikaa hukassa olevien vaatteiden etsimiseen. Nyt, kun olen ottanut viikkaamisen tavaksi, se tulee rutiinilla. Ei vaatteiden nakkelua, vaan taittelua. Ja kun se on taiteltu, se näyttää menevän kuin itsestään omalle paikalleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti