Tavaroiden hävittäminen ja KonMarin ekologisuus

Kun aloin lukea KonMari-teosta, ensimmäinen ajatukseni oli, että tämä on epäekologista eikä ollenkaan kestävän kehityksen mukaista puuhaa. Myöhemmin olen oivaltanut asian olevan päinvastoin.

Kirjaa lukiessa tulee sellainen olo, että tässä vaan heitetään surutta säkkitolkulla käyttökelpoista tavaraa kaatopaikalle. Mutta itse asiassa kirjassa ei sanota, että tavarat pitäisi heittää roskiin. KonMari ei ole kierrätysopas, jossa neuvottaisiin, mihin karsitut tavarat pitäisi viedä. Sellainekin opas tulisi kyllä tarpeeseen, mutta tämän kirjan tehtävä se ei ole. Kirja on tehty Japanissa ja se on levinnyt ympäri maailmaa - me suomalaiset tuskin hyötyisimme sellaisista kierrätysohjeista, jotka pätevät Japanissa. Eri maissa on erilaiset kierrätyskäytännöt ja tavaraa vastaanottavat tahot. KonMari neuvoo, miten pystyt luopumaan tavarasta ja miten jäljelle jääneisiin tavaroihin suhtaudutaan, ja miten ne järjestellään. Kirjassa sanotaan, että karsitut tavarat viedään "pois". Jokainen saa itse päättä miten sen tekee, viekö ne kirpparille, kaatopaikalle, kierrätyskeskukseen vai johonin muualle.

Mutta siis, kuten aiemmin totesin, KonMari on nimenomaan ekologista ja kestävää kehitystä tukevaa. Koska menetelmä houkuttelee sellaiseen elämäntapaan, että turhaa tavaraa ei enää hankita lisää. Kun koko kotinsa jokaisen tavaran käy läpi ja päättää sen kohtalon, ja huomaa miten paljon tavaraa joutaa lähteä, ei varmasti ole kovin innokas kantamaan lisää roinaa takaisin taloon. Näin ainakin itsestäni tuntuu: toiveissani on päästä tavarapaljoudesta eroon ja huolehtia siitä, että sellaista ei enää uudelleen kerry. Huvin vuoksi shoppailu saa luvan loppua, ja jokaista hankintaa harkitaan huolellisesti. Panostetaan mielummin laatuun kuin määrään - sellaisiin tavaroihin, joita oikeasti tarvitsen ja joista on minulle iloa, ja jotka kestävät pitkään. Se on ekologista. Kuten myös se KonMariin sisältyvä ajatus, että uusien tavaroiden hankkimisen sijaan kannattaa miettiä, miten voisi olemassa olevia iloa tuottavia tavaroita hyödyntää (kenties uudella tavalla). Ei hankita aina vaan uusia säilytysratkaisuja, vaan järjestellään ne olemassa olevat paremmin.


Minä mietin aika paljonkin ekologisia seikkoja kun teen omia valintojani. Esimerkiksi jätteet lajittelen huolellisesti. Vauvani käyttää kestovaippoja. Ja niin edelleen. Monta asiaa tulee kyllä tehtyä hyvinkin epäekologisesti, eli parantamisen varaa olisi. Kun maritan kotiani, haluan hoitaa tavaroista eroon pääsemisen mahdollisimman ekologisella tavalla. Toisin sanoen kaatopaikka on ihan vihoviimeinen vaihtoehto. Tavaroista eroon hankkiutuminen (muuten kuin roskiin nakkaamalla) on todella, todella työlästä, ja se on yksi syy, miksi siihen en ole oikein jaksanut aiemmin ryhtyä. Nyt olen päättänyt, että jos en saa myytyä tavaroita kirpparilla, vien ne suosiolla kierrätyskeskukseen sen sijaan, että jäisin hilloamaan niitä varastoissani.

Joistakin tavaroista on helppo hankkiutua eroon. Esim. vaatteet. Ainoatakaan ei tarvitse heittää roskiin. Parhaat aion koittaa myydä pöytäkirppiksellä, huonommat mutta käyttökelpoiset vien vaatekeräyslaatikkoon, ja rikkinäiset rätit voi viedä tekstiilikeräykseen, jota useat vaatekaupat nykyään harrastavat (ja antavat jopa alennuskupongin palkkioksi). Lasten tarvikkeet voi myydä helposti provisiomyynnillä Vadelmatarhalla. Jotain tavaroita olen lahjoittanut sellaisille, jotka niitä tarvitsevat, esim. Facebookin roskalava-ryhmässä. Ja joskus tavara voi ehkä jäädä itselle, mutta iloa tuottaakseen sen pitää ensin muuttaa muotoa ja käyttötarkoitusta. Esim. löysin eilen kaapista vanhan, itse tekemäni hameen, joka on ihanaa samettikangasta, muttei enää minun juttuni. Päätin leikellä hameen osiin ja ommella siitä tyttärelleni mekon.