Järki ei pelaa järjestyksenpidossa

Minä ja mieheni olemme sen tyyppisiä ihmisiä, jotka pelaavat järjellä. Olimme aikoinaan koulussa niitä hikareita kympin oppilaita, pääsimme heittämällä yliopistoon ja hankimme korkeakoulututkinnot. Emme me mitään älykköjä sentään ole, mutta väittäisin, että ihan kelvollisella järjenjuoksulla varustettuja kuitenkin.

Siksipä minun onkin ollut vaikea ymmärtää, että miksi me emme opi niin yksinkertaista asiaa, kuin tavaroiden laittaminen paikoilleen. Olemme eläneet yhdessä 14 vuotta, ja sen aikana kotia on järjestelty milloin milläkin logiikalla ja pyritty sen logiikan mukaisesti järjestystä pitämään. Ja epäonnistuttu siinä surkeasti. Tunnen itseni tämän asian edessä tolkuttoman tyhmäksi.

Sanonpa esimerkkinä sanomalehdet ja mainospostin. Joista muodostuu vellova meri keittiön pöydälle. Toki olen päivän-parin välein siirtänyt siitä lehtiä paperinkeräykseen, mutta uusia tulee postin kautta joka päivä. Tämä lehdillä vuorattu pöytä alkoi sekä visuaalisesti että käytännön syistä häiritä minua niin paljon, että hankin pöydälle korin, johon lehdet tulisi laittaa. Ohjeistin perheenjäseniä: tähän koriin laitetaan päivän posti, ja pöydällä saa olla levällään vain se lehti, mitä parhaillaan istuu lukemassa. Eli kun poistuu pöydästä, pitää lehti laittaa koriin. Yksinkertaista, eikö totta? Ei pitäisi vaatia kummoista järjenjuoksua. Niinhän sitä luulisi.


Korin hankkimisesta on vierähtänyt ehkä kolmisen kuukautta. Vasta nyt lehdet päätyvät koriin ehkä jopa 90 % tapauksista. Näiden kuukausien aikana olen kerännyt pöydältä miehen jättämää lehteä käsittämättömän usein (ja uskoisin hänen tehneen samoin minun unohduksilleni), ja olemme vähän väliä toisiamme huomautelleet pöydälle unohtuneesta lehdestä. Mutta nyt pikkuhiljaa asia alkaa mennä ns. kaaliin molemmilla. Lehdet ovat vihdoinkin korissa.

Syynä tähän järjestyksenpidon vaikeuteen täytyy olla se, että kyseessä ei ole mikään järjen asia. Kun laskemme jonkun tavaran käsistämme, emme mitenkään aktiivisesti asiaa ajattele. Toimimme intuitiivisesti. Samaan aikaan ajatukset ovat jossain ihan muualla.

KonMari lupaa, että kun olet metodin mukaisesti järjestänyt kotisi, ei kaaosta enää synny, koska laitat tavarat oikeille paikoilleen. Kuulostaa melko mahtavalta lupaukselta, jonka käytännön onnistumiseen on vaikea uskoa. KonMarissa pelataan nimenomaan intuitiolla, ja siinä annetaan vinkkejä sellaisesta järjestelyn logiikasta, missä tavarat tulisi intuitiivisesti laitettua oikeille paikoilleen.

Nyt kun mietin, mitkä tavarat kodissamme pysyvät järjestyksessä, näen, miten intuitio toimii. Esim. hammasharja tulee iltaisin laitettua aina omalle paikalleen asiaa hiukkaakaan miettimättä. Sille on selkeä paikka, eikä se koskaan jää lojumaan mihinkään muualle. Samalla tavalla ne sanomalehdet alkavat mennä jo melkein itsestään sinne koriin, koska asiaa on harjoteltu jo niin monta kuukautta, että aivoissa on jotakin loksahtanut kohdalleen tämän asian suhteen. Ei tarvitse enää miettiä tätä asiaa. Puolipitoiset vaatteet viikkaan nykyään puhtaiden vaatteiden joukkoon - mutta tätä olen tehnyt niin vähän aikaa, että joudun vielä aktiivisesti asiaa ajattelemaan. Muistuttamaan itseäni siitä joka ilta sillä hetkellä, kun olen riisunut vaatteet. Tämäkin tulee vielä rutinoitumaan niin, että en joudu enää ajattelemaan koko asiaa.

Myös kengät pysyvät meillä ihme kyllä järjestyksessä, vaikka tällainen sekamelskaperhe olemmekin.  Rakensimme joskus pari vuotta sitten kenkätelineen, jossa on tarpeeksi tilaa aktiivikäytössä oleville kengille, ja jonka hyllyväli on kyllin korkea myös pitkävartisille kengille (joita ei siis tarvitse saada pelkälle telineen ylähyllylle mahtumaan). Esimerkin voima auttaa kummasti: olen sinnikkäästi laittanut sekä omat että muiden lattialle jättämät kengät telineeseen aina ohi kulkiessani ja kas kummaa, nykyään jokainen perheenjäsen osaa (ainakin lähestulkoon joka kerta) laittaa kenkänsä sinne.

Hienoa: meillä menee jo intuitiivisesti oikeille paikoilleen sanomalehdet, kengät ja hammasharjat. Enää kymmenentuhatta muuta tavararyhmää opeteltavana.