Saara Koho kirjoittaa Talouselämä-lehdessä 18.1. että KonMari ei tuo tasa-arvoa. Ryhdyin lukemaan tekstiä mielenkiinnolla, koska halusin tietää, miten hän tämän väitteen perustelee. Jouduin pettymään: hän ei perustele sitä mitenkään. Sen sijaan hän ensin luettelee muutamia mahdollisimman hömelön kuuloisia kohtia, mitä on kirjasta bongannut, jotta jokainen metodin noudattaja vaikuttaisi mahdollisimman tyhmältä. (Ja niitä kohtiahan kirjassa piisaa, koska Kondolla on hyvin omalaatuinen tapa ilmaista asioita). Sitten hän siirtyy kertoilemaan kotitöiden historiasta, eli asiasta kukkaruukkuun, ja lopuksi vielä lätkäisee esille otsikossa olevan väitteen uudelleen: KonMari ei tuo tasa-arvoa. Eikä edelleenkään perustele väitettään. Hän kyllä kertoo siitä, miten kotitöiden teko on menneisyydessä jakautunut epätasa-arvoisesti naisen ja miehen välillä.
Minäpäs sen sijaan väitän, että KonMari lisää tasa-arvoa, ja jopa perustelen väitteeni. KonMarin tarkoitus on saada koti sellaiseen tilaan, että siellä on helppo ja mukava asua. Että esimerkiksi siivoamiseen ja tavarakaaoksen kanssa pärjäämiseen ei ei tarvitse kuluttaa ylimääräistä aikaa ja energiaa, kun kaikki ylimääräinen roina on viety kodista pois ja loput on järjestelty niin loogisesti, että järjestystä on helppo ylläpitää. Tämä tarkoittaa sitä, että kotitöihin tarvitsee käyttää vähemmän aikaa. Jos oletetaan, että perhe on päättänyt jakaa kotityöt epätasa-arvoisesti niin, että nainen tekee (lähes) kaiken, niin eikö se tasoita tätä tilannetta, että kotitöiden määrä on vähäisempi ja niiden kuormittavuus helpompi?
Itse asiassa KonMari-menetelmään kuuluu sellainen sääntö, että marita vain omat tavarasi. Se tarkoittaa, että nainen ei yksin marita koko perheen kotia, vaan mies karsii ja järjestelee omat tavaransa, lapset omansa. Lopputuloksena syntynyttä järjestystä pidetään yllä yhdessä. Eikö tämä ole nimenomaan tasa-arvoista?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti