Vaatteet, osa 2: järjestäminen

Olen karsinut sisävaatteeni ja laittanut ne uuteen järjestykseen. Samalla ratkaisin puolipitoisten vaatteiden ongelman.

Järjesteässä harrastin mm. ahkerasti pystyviikkausta, joka on KonMari-menetelmän kulmakivi. Täytyy sanoa, että pystyviikkaus on todellakin minun juttuni. Harrastin sitä jossain määrin jo ennen kuin olin KonMarista kuullutkaan, ja kirjan luettuani innostuin siitä vielä enemmän. Pystyviikatut vaatteet pysyvät paljon paremmin siististi ja kurissa kuin pinoon laitetut. Pinojen ongelma (ainakin minulla) on ollut aina se, että jos haluan pinon pohjimmaisen vaatteet, koko läjä hajoaa. Sitä paitsi pystyviikattuna vaatteet ovat selkeästi esillä, mikään ei hautaudu toisen alle piiloon. Sieltä löytää helposti etsimänsä.

Tosin opin pystyviikkaamaan oikein vasta sitten, kun  luin KonMarin jatko-osan, missä oli siihen kuvalliset ohjeet. Vaatteet pitää taitella ihan eri tavalla kuin silloin, jos ne viikataan perinteisesti pinoon. Oikein pystyviikattu vaate pysyy pystyssä jopa "omin jaloin" ilman tukea.

Nyt muutama kuva uudesta järjestyksestä:

Toinen vaatekaappini kävi kovin väljäksi. Tuo ripustintanko oli aiemmin aivan täyteen sullottu. Osa vaatteista lähti kierrätykseen/kirpputorille, osa siirtyi ripustimen sijaan viikattavaksi. KonMari suosii vaatteiden taittelua ripustamisen sijaan. Se mm. säästää tilaa.Tämän kaapin käyttötarkoitus voi muuttua tulevaisuudessa. Ei ole tarkoitus että siitä on suurin osa tyhjänä.

Juhlamekot pystyviikattuna koriin. Enpä olisi uskonut, että näin teen. Olen aina ajatellut, että juhlamekkojen pitää tietysti olla ripustimessa, eihän niitä vaan voi taitella. Näköjään voi sittenkin - kunhan taittelee ne näin. Jopa pitkä ja melko runsashelmainen iltapukuni on tuossa korissa. Liehuvat helmat saa kummasti kuriin, kun käyttää KonMarin taittelumenetelmää (josta on kuvalliset ohjeet kirjan jatko-osassa). Juhlamekot veivät (edellisen kuvan) vaatekaapista aiemmin todella paljon tilaa, ja tuntuivat runsaine ja pitkine helmoineen tunkevan aina itsensä liikaa esille. Ja näitä käytetään kovin harvoin, joten aika turhaan ne siellä paraatipaikalla pyörivät haittana.

Toinen vaatekaappini tyhjeni myös suurelta osin. Tämän kaapin uudelleenkäyttö ja järjestely on vielä kesken. Oikeastaan koko koti pitäisi marittaa, ennen kuin tavaroiden lopulliset paikat selviävät. Eli tämä on nyt väliaikaista. Kaapissa on tällä hetkellä pystyviikattuna harvemmin käytettäviä vaatteita. Seuraavassa kuvassa on yksityiskohta kyseisestä kaapista:

Nämä harvoin käytettävät vaatteet joutavat olla makuuhuoneen kaapissa. Esim. mekkoja ja sukkahousuja. Jälkimmäiset rullattuna ja pystyyn aseteltuna (ehdottomasti pois pahvirasioistansa).

Aktiivisessa käytössä olevat vaatteeni muuttivat pois makuuhuoneesta, koska halusin niiden olevan lähellä pyykkihuoltoa. Minulle on ylitsepääsemättömän vaikeaa viedä pyykinarulta vaatteita paikoilleen, joten tämä asia piti tehdä mahdollisimman helpoksi. Ennen harmittelin, että kodinhoitohuoneeni yhteydesssä ei ole vaatehuonetta, joka ratkaisisi tämän ongelman. Mutta marituksen ansiosta en sellaista tarvitse, koska vaatteiden määrää on karsittu niin huomattavasti. Niille riittää mainiosti kolme lipaston laatikkoa. (Muut kolme tulevat olemaan miehen käytössä, kunhan hänkin saa karsittua vaatteensa.) Tämä työhuoneesta kodinhoitohuoneeseen, aivan pyykkihuoltopisteen viereen sijoitettu lipasto näyttää tältä:

Arkivaatteita pystyviikattuna. Tähän yhteen laatikkoon mahtuavat kaikki aktiivikäytössä olevat pitkä- ja lyhythihaiset paidat ja farkut. Enempää en tarvitse. (Alemmassa laatikossa on mm. urheiluvaatteet). Ja tyhjää tilaakin on vielä, kuten kuvasta näkyy. Tein ihan kokeilun vuoksi laatikkoon väliseiniä kontaktimuovilla päällystetystä pahvista soveltamalla tätä ohjetta. Oikeastaan tämä kyseinen laatikko ei edes väliseiniä tarvitsisi - ne saattavat siirtyä johonkin toiseen laatikkoon.

Niin siinä vaan kävi, että pystyviikkasin sukkanikin (kuten kuvasta näkyy). En olisi koskaan uskonut! Kun luin kirjan, ajattelin, että tällaiseen höpöhommaan en ainakaan ryhdy. Että totta kai sukat kääräistään palloksi kun sehän on niin valtavan kätevää. Järjestelyn tuoksinassa päätin kuitenkin kokeilla tällaista, ja kuinkas kävikään: paluuta palloihin ei enää ole. Pystyviikattuna ne vievät paljon vähemmän tilaa, niiden taittelu ei ole yhtään työläämpää kuin se pallojen pyörittely, ja kaiken lisäksi onhan tämä mukavamman näköistäkin näin. Eikä tarvitse penkoa sitä epämääräistä sukkaröykkiötä, jos haluaa juuri tietyt sukat laittaa jalkaan. Tuosta ne löytyvät heti.

Järjestely on vielä kesken, mutta aika hyvin tässä on päässyt käsitykseen siitä, miksi tämä KonMari-tyyppinen järjestely on niin kovin suosiossa nyt. Joka kerta, kun avaan vaatelipaston laatikon, tulee hyvä mieli. Olen luonteeltani ihminen, joka nauttii visuaalisista asioista. Kylläpä vaan viikatut vaatteet voivatkin näyttää kivalta, kun ne ovat tällä tavalla järjestettynä.