Järjestelyä epäjärjestyksessä

KonMari neuvoo käymään tavarat läpi tavararyhmittäin ja tietyssä järjestyksessä. Ensin vaatteet, sitten kirjat, paperit, komono = sekalaiset ja lopuksi tunne-esineet. Olen huomannut, että minusta ei ole tällaisen marssijärjestyksen noudattajaksi. Kun otan tehtäväkseni jonkun projektin, en toimi tiukan kurinalaisesti, vaan spontaanisti ja fiilispohjalta. Saatan saada yhtäkkiä päähäni, että nyt haluan käydä juuri nämä tavarat läpi, ja sitten vaan teen niin.

Marittamiseni on muutenkin välillä hyvin epämääräistä touhua. Sen sijaan, että ottaisin koko tavararyhmän esille kerralla, saatan välillä karsia tavaroita sieltä sun täältä sitä mukaa, kun niitä tulee vastaan. Kun avaan jonkun kaapin ja silmiini osuu heti useampikin esine, joka ei tuota iloa ja muutenkin joutaa lähteä, niin annan sille lähtöpassit saman tien. Vaikka en olekaan vielä sitä tavararyhmää ottanut käsittelyyn. Miksi minä sen sinne jättäisin lojumaan, kun tiedän, että se tulee kuitenkin lähtemään?

Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että valahtaisin takaisin vanhoihin huonoksi havaittuihin karsimistyyleihin, että kaapista vaan napsitaan turhuuksia pois ja jätetään sinne kaikenlaista epämääräistä. Kyllä kaikki tavararyhmät tullaan kuitenkin vielä käymään läpi myös kokonaisuuksina.

Komono-ryhmästä olen jo valmiiksi huolissani. Sen karsiminen ja järjestäminen tulee olemaan todella ärsyttävää. Kaikenlainen epämääräinen pikkuroina on niin hidasta ja työlästä käydä läpi. Ehkä on ihan hyvä, että käyn pikkuhiljaa joitain komono-alaryhmiä läpi sitä mukaa kun mieleeni juolahtaa, että tämän voisi nyt hoitaa. Tänään karsin kaksi sellaista ryhmää: lääkkeet ja käsipyyhkeet.

Lääkkeet on oikeastaan aika helppo ryhmä. Niiden kohdalla en ala kysymään itseltäni, että tuottaako tämä iloa, koska jos vastaus on kyllä, niin sanoisin sen olevan hieman huolestuttavaa. Ei, lääkkeiden ei pidä tehdä minua iloiseksi. Sen sijaan katson yksinkertaisesti parasta ennen -päiväykset ja karsin sen perusteella. Otin tähän ryhmään mukaan myös kaikenlaiset ensiaputarpeet, haavansitomisvälineet ym. Kyllä sieltäkin karsittavaa löytyi - mihin esim. tarvitsemme kolme kuumemittaria?

Lääke- ja ensiapuröykkiöstä ei edes tullut kovin suuri. Siitä ei ole kovin kauaa, kun viimeksi poistin vanhentuneita.

Kaikki mahdollinen pystyasentoon, ja vieläpä aihepiireittäin läpinäkyviin purkkeihin, niin löytyy helpommin se mitä etsii.

Käsipyyhkeistä sain karsittua yllättävän ison osan. Jos ei ihan puolet, niin varmasti kolmasosa lähti. Pari siirtyi koiran pyyhkeiksi, jokunen hyväkuntoinen menee vaatekeräyslaatikkoon ja loput tekstiilikeräykseen. Monet lähtijät olivat vanhoja ja huonokuntoisia. Kaappiin tuli sen verran mukavasti tilaa, että sen alahylly sai uuden käyttötarkoituksen lasten kylpypyyhkeiden säilytystilana.

Käsipyyhkeet ennen - jälkeen. Paljon lähti, ja loput viikkasin pystyyn. Keittiöpyyhkeet koriin aseteltuna.

 Jouduin ottamaan pyyhekasaan mukaan myös eräät yläkaapin takaosaan säilömäni jo aikaa sitten käytöstä poistamani käsipyyhkeet. Jotka olivat jälleen hyvä esimerkki siitä, miten ennen KonMarin lukemista olen ollut melkoisen huono poistamaan tavaroita asunnostani. Miksihän olin ne sinne kaapin perälle piilottanut? 60 cm syvät kaapit ovat siitä pirullisia, että jos niiden etuosaan viikkaa tekstiilejä, taakse jää tyhjää tilaa, mihin voi erinomaisesti piilotella esineitä joita ei halua nähdä - jotka eivät todellakaan tuota iloa. Fiksumpi tietysti antaisi sellaisille esineille lähtöpassit. Piti näköjään yksi kirja lukea, ennen kuin uskoin, että todellakin saan heittää nämä pyyhkeet pois.